ESPANJANVESIKOIRA
(PERRO DE AGUA ESPAÑOL, ’perro’)

Alkuperämaa: Espanja, kuuluu FCI:n roturyhmään 8.

Suomessa vesikoirien Kennelliiton alainen rotujärjestö on vuonna 1994 perustettu Vesikoirat ry. Suomen Kennelliittoon on rekisteröity runsaat 5800 perroa. Vuosittain niitä rekisteröidään pentueina noin 400 ja tuontikoirina joitakin kymmeniä yksilöitä.

Suomeen on ensimmäinen espanjanvesikoira tullut -90-luvun alkupuolella espanjalaisesta Ubrique-kennelistä. Perrojen määrä kasvoi kotimaisella kasvatuksella ja tuonneilla seuraavien 10 vuoden aikana noin viiteensataan yksilöön. Nykyisin määrä on noin kymmenkertainen. Espanjanvesikoira on kohtuullisen pitkäikäinen, keski-ikä nousee noin 12 vuoteen vanhimpien saavuttaessa jopa yli 18 vuoden iän.

http://www.vesikoirat.fi/rodut/espanjanvesikoira/rotumaaritelma

HISTORIAA

Espanjanvesikoiria on ollut Pyreneitten niemimaalla jo muinaisista ajoista lähtien. Niiden alkuperä on sama kuin vanhan barbet'in ja muiden vesikoirarotujen. Perroilla on kolme peruslinjaa: pohjoisen rannikon vesiin sopeutuneet valkopohjaiset kalastajan apurit, etelän vuoristoalueiden kookkaampi paimenlinja sekä matalampi monipuolisesti käytetty marismeno-linja, jotka ovat ruskeapohjaiset. Nämä ovat sekoittuneet, minkä johdosta koirien ulkoinen olemus on hyvin moninainen. Eniten niitä on Andalusiassa, jossa niiden erityispiirteet, etenkin karvapeitteen laatu, sopivat rämealueiden kosteuden ja kuivuuden vaihteluihin.

1970-luvulla huolestuttiin perinteisen espanjanvesikoiran kohtalosta, joten eri alueiden espanjanvesikoirista kerättiin edustava kanta perustaksi virallisen rodulle, joka esiteltiin Malagan koiranäyttelyssä vuonna 1981. Espanjan kennelliitto hyväksyi rodun vuonna 1985, mutta virallista kansainvälisen kennelliitto FCI:n ja Suomen Kennelliiton hyväksyntää jouduttiin odottamaan vuoteen 1999.

PERROSTA YLEISESTI

Yleisvaikutelmaltaan espanjanvesikoira on keskikokoinen karkearakenteinen, sopusuhtainen, pitkäkalloinen ja melko pitkälinjainen koira. Ääriviivat ovat tasapainoiset ja ulkonäkö miellyttävän rustiikkinen ja voimakasrakenteinen. Sivukuva on suoralinjainen. Näkö-, kuulo- ja hajuaisti ovat hyvin kehittyneet.

Espanjanvesikoira on uskollinen, tottelevainen, iloinen, uuttera, rohkea ja tasapainoinen. Erinomaisen ymmärtämiskykynsä ansiosta perro on erittäin oppivainen. Se sopeutuu kaikkiin tilanteisiin ja ilmasto-olosuhteisiin.


Espanjanvesikoiran alkuperäisinä tehtävinä on pidetty paimentamista ja laivakoirana toimimista. Lisäksi sen moninaisiin tehtäviin on kuulunut toimia niin rotantappajana, pihavahtina, apuna pienriistan metsästyksessä maalla ja vedessä kuin tavaroiden ja viestien viejänä sekä verrattomana seuralaisenakin.

Nykyään espanjanvesikoirat ovat pääasiassa seura- ja harrastuskoiria. Käyttökoirahistoria velvoittaa, että rotu säilyy hyvähermoisena, sosiaalisena ja työkykyisenä myös tulevaisuudessa. Tavoitteena on, että jalostuskoirien luonne- ja käyttöominaisuuksien todentaminen yleistyisi, eikä rotumääritelmän ihanteen vastaisia koiria käytettäisi jalostukseen.


RAKENNE

Pää on voimakas ja asennoltaan ryhdikäs. Kaula lyhyt, lihaksikas ja kauniisti lapoihin liittyvä. Runko on vankka, rintakehä leveä, syvä ja tilava. Häntä on keskikorkealle kiinnittynyt, Joillakin yksilöillä on synnynnäisesti töpö tai lyhyt häntä. Raajat pystysuorat. Liikunta on tarmokasta ja hyppääminen joustavaa, helppoa ja tyylikästä. Mieluisin liikuntatapa on ravi.

Espanjanvesikoira voi olla yksivärinen (valkoinen, musta tai kastanjanruskea ja niiden eri sävyt) tai kaksivärinen (valkomusta tai valkoruskea ja niiden eri sävyt). Kolmivärinen ja musta tai pähkinänruskea tan-merkein eivät ole hyväksyttyjä värejä.

Karvapeite aina kiharaa ja villavaa; lyhyenä kiharaa, pitkänä se voi muodostaa isoja nyörejä. Leikkaaminen hyväksytään ja sen tulee aina olla kauttaaltaan tasaista, ei koskaan "esteettistä" muotoilua. Näyttelyitä varten karvan pituudeksi suositellaan korkeintaan 12 cm (15 cm, jos kihara suoristetaan) ja vähintään 3 cm, jotta kiharan laatu voidaan arvioida. Pennut syntyvät aina kiharakarvaisina. Varsinaista karvanlähtöä ei rodulla ole.

Säkäkorkeus uroksilla 44 - 50 cm ja nartuilla 40 - 46 cm. Korkeintaan +2 cm (jatkossa +1 cm) vaihtelu on sallittu kummallekin sukupuolelle, mikäli mittasuhteet ovat oikeat.
Painoa vankassa rungossa on uroksilla 18 - 22 kg ja nartuilla 14 - 18 kg.

Vakavia virheitä ovat selvästi painunut selkälinja, virheellinen raajojen asento ja laskeutunut tai liian voimakkaasti kohoava vatsaviiva.
Hylkääviä virheitä ovat mm. tasapainoton luonne, selvä arkuus tai aggressiivisuus, ylä- tai alapurenta, sileä tai laineikas karvapeite, täplikäs tai pilkullinen karvapeite sekä musta tai pähkinänruskea väri tan-merkein.


TERVEYDESTÄ

Perron rakenteeseen ja toimintaan liittyy usein lonkkien löysyys. Tutkituista koirista jopa 2/3 on C-D –lonkkaisia, joista vain harvoilla lonkat aiheuttavat ongelmia. Jalostuksesta on vain E-lonkat on rajattu pois PEVISA-ohjelmassa, jossa mukana on myös kyynärnivel dysplasia sekä perinnölliset silmäsairaudet. http://www.vesikoirat.fi/terveys/roduilla-esiintyvat-sairaudet

Sairauksista eniten on tutkittu kilpirauhasen vajaatoimintaa, jota esiintyy periytyvänä. Lisäksi rotujärjestö seuraa aktiivisesti verkkokalvon rapppeuman (PRA), hermosyiden rappeuman (NAD) sekä väriin vaikuttavan diluutio-geenin esiintyvyyttä.

ELÄMÄÄ PERROJEN KANSSA

Espanjanvesikoiran turkkia ei harjata tai kammata eikä se irtoa itsekseen vaan on leikattava. Näyttelymittaan turkki kasvaa vajaassa puolessa vuodessa ja voi säilyä hyvänä vuosikausia. Toisaalta sitä voidaan pitää lyhyenä tiheällä leikkaamisella. Perroa pidetään varsin hypoallergisena rotuna, jonka kanssa moni koira-allergiasta kärsivä pärjää hyvin.

Rotumääritelmänsä mukaisesti perro on ’jokapaikanhöylä’, omistajan kaveri ja on mielellään mukana kaikessa. Se on monipuolinen työkoira, joka omaa myös palveluskoiraoikeudet Suomessa. Tosin Espanjan malliin poliisiperroja meillä ei ole. Harrastustoiminnassa näyttelyt ja agility on selkeät ykköslajit. Vuosittain Suomeen saadaan kymmeniä uusia muoto- ja agilityvalioita. Myös toko, rallytoko, mejä ja muut jälkiharrastukset ovat suosittuja. Palveluskoirakokeissa perroja näkyy säännöllisesti. Noseworkissä espanjalainen on aivan elementissään. Myös kaverikoiratoiminnassa näkyy yhä useammin perron rapsuttelua odottava korvantaus. Rotusosiaalisuus on myös suuri, joten yhteislenkkejä järjestetään monin paikoin.

Näyttelyissä perroa pidetään vaativana arvosteltavana eri rotutyypeistä johtuvan moni-ilmeisyyden vuoksi.

Muotovalion arvoon perro tarvitsee sertien lisäksi nykyisin joko hyväksytyn MH-luonnekuvauksen tai suoritetun LTE-luonnetestin. Myös rodunomaista työkoetta suunnitellaan. Nykyisellään suomalaista perrokantaa pidetään yhtenä maailman laadukkaimmista, jopa espanjalaistakin parempana. Vuolasvirta-palkinnon on saanut kolme runsaasta sadasta kasvattajasta

Ensimmäiset espanjanvesikoirat tulivat jokilaaksojen alueelle Oulaisiin 2002 ja olivat rotuna melkoinen kummajainen, koska Suomessakin niitä oli vain muutama sata. Tuon jälkeen perrojen määrä on lisääntynyt tasaisesti ja se on lunastanut paikkansa nopeaoppisena harrastuskoirana ja hyvänä näyttelykoirana. Mitään massarotua ei espanjanvesikoirasta ole tullut: nalle- tai lammasmaisesta ulkonäöstä huolimatta se on aktiivinen työkoirarotu, joka vaatii omistajaltaan paljon. Pennun kasvatuksessa haastavinta on, että fiksuna koirana perro keksii taatusti mieleistään tekemistä, ellei omistaja sitä järjestä. Vastapainoksi se myös antaa omistajalleen paljon. Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan alueella on muutamia kasvattajia ja yhteistyötä tehdään ympäri Suomen ja Euroopan. Agilitykisoissa ja näyttelykehissä perroja on vauhdissa suhteellisen paljon.

OMAT PERROMME

Meidän ensimmäisemme Vito de Valdeperales, Vikke oli Espanjan tuontiuros, joka saavutti kansainvälisen muotovalion arvon. Aloitetusta agility-harrastuksesta jouduimme luopumaan kehnojen lonkkien vuoksi. Harrastuksiin jäivät intohimoisen uimisen lisäksi ansiokas näyttelyura sekä kaikenlaiset puuhailut perheen kanssa. Vikke eli elämäniloisena ja muutoin terveenä 14-vuotiaaksi saakka. Vikke oli hieno ja sosiaalisesti etevä koira, joka osoitti hienoa malliesimerkkiä nuoremmilleen asiassa kuin asiassa.

Toinen perromme, liki 12-vuotias Aquacrest Adiosamigos, Mini oli suunniteltu sopivaksi yhdistelmäksi Vikelle, minkä myöhemmin ilmentynyt Viken sukurasite esti. Minin näyttelyura hiipui ’varavalio’-tasolle Viken jäätyä pois kehistä eikä yksin kehässä esiintyminen kiinnostanut. Huipputerveen Minin ’onnellinen kotikoiraelämä’ päättyi 5-vuotiaana, kun hänet valittiin Perrofan-kennelin ensimmäisen pentueen emäksi ja kantanartuksi. Hienoluonteiset pennut saivat kasvattajan tekemään Minillä toisenkin pentueen. Näiden ensimmäisen polven kasvattien, heidän jälkeläistensä ja omistajiensa ansioilla kasvattaja sai viime Koiramessuilla Vuolasvirta-palkinnon. Mini on pitänyt esimerkillistä huolta näistä jälkeläisistään ja onkin koko kennelin ehdoton matriarkka.

Kolmanneksi koiraksi Minin seuraksi tuli hänen esikoistyttärensä tytär, nyt 3-vuotias Coco. Kasvavan pennun myötä mummokoira aloitti uuden elämän joka suhteessa. Vauhtia piisaa vieläkin ja hyvän esimerkin näyttäminen on tärkeää kaikessa. Näyttelyurallaan Mini otti uuden alun näyttääkseen mallia Cocolle. Ministä tulikin Suomen vanhimpana serttinsä kerännyt, luonnekuvauksen suorittanut ja muotovalioksi tullut perro, kaksinkertainen Helsingin veteraanivoittaja ja moninkertainen rop-koira. Muissa harrasteissa Mini on osoittanut luonnonlahjakkuutta esimerkiksi noseworkin ja rallytokon suhteen. Näin jälkikäteen harmittaakin, ettei nuorempana tullut harrastettua enempää. Näyttelyuran rinnalla harrastetaan aktiivisesti Kennelliiton kaverikoiratoimintaa.

Coco on aina iloinen, tehokas työkoira, joka innostuu kaikesta ja tekee sitä sitten täysillä. Väsymään Cocoa ei hevillä saa vaan parit lempparilajien nose ja rally harkat sujuvat vaikka peräkanaa. Coco rakastaa myös agilityä, uimista ja frisbeilyä, joita voisi tehdä 24/7. Agilityn suhteen valitettavasti ohjaaja ja olosuhteet on heikoin lenkki. Noseworkin hajutestissä Coco on suorittanut ykköstasokokeen, mutta viralliset kisat odottavat vielä tulevaisuudessa. Näyttelykehissä Coco on koonnut Suomen ja Ruotsin valiotittelit. Kokonaisuudessaan liki täydellinen perro.

Viisitoista vuotta elämää espanjalaisten kanssa on saanut vakuutettua tämän olevan meidän rotumme. Fiksu, toimelias, mutta silti rauhoittumistaitoinen koira, johon ei kompastu. Mitään ei perron kanssa tarvitse tehdä koskaan yksin.