Bordercollie

Rotumääritelmä:

Alkuperämaa: Iso-Britannia

Käyttötarkoitus: paimenkoira

Yleisvaikutelma: sopusuhtainen, sulavalinjainen ja
tyylikäs, viehättävä ja erittäin tasapainoinen, samalla riittävän vahva vaikuttaakseen kestävältä. Karkeuteen ja heiveröisyyteen viittaava on virheellistä.

Tärkeitä mittasuhteita: Kallo-osa ja kuono-osa ovat suunnilleen samanpituiset. Rungon pituus on hieman säkäkorkeutta suurempi.

Käyttäytyminen ja luonne: Sitkeä työkoira, erittäin mukautuvainen. Innokas, valpas, vastaanottavainen ja älykäs. Ei hermostunut eikä vihainen.

Liikkeet: Vapaat, sulavat ja väsymättömät, askel mahdollisimman matala. Liikkeet ilmentävät koiran kykyä liikkua hyvin huomaamattomasti ja nopeasti.

Karvapeite: Kohtalaisen pitkäkarvainen tai sileäkarvainen. Molemmilla muunnoksilla peitinkarva on tiheä ja keskikarheaa, pohjavilla pehmeää ja tiheää tehden karvapeitteestä säänkestävän. Useat värit sallitaan, mutta valkoinen ei saa olla vallitseva.

Säkäkorkeus: Ihannekorkeus on uroksilla 53 cm, nartut ovat hieman pienempiä.


Historia ja käyttö

Bordercollie, joka käyttää työskennellessään vahvaa ”eye:ta” (hypnoottinen katse, jolla se saa lampaat liikkeelle ja kääntymään), on lähtöisin Skotlannin ja Pohjois-Englannin rajamailta. Tämä on yksi maailman vanhimmista koiraroduista. Ensimmäinen Collie-yhdistys perustettiin 1881, jolloin yhdistys teki lyhyen selostuksen collien anatomiasta sekä seikoista, joita tulee ottaa huomioon koiranäyttelykehässä. Samaan aikaan alkoivat erottua kaksi eri linjaa eli työkoirat, joita jalostettiin työominaisuuksien mukaan ja showkoirat, joita jalostettiin ulkoisominaisuuksien mukaan. Näistä showkoirista polveutuvat muut collie-sukuiset rodut.

1900-luvun alussa bordercollieta oli viety paljon Uuteen-Seelantiin ja Australiaan. Siellä jalostettiin enemmän ulkoisen olemuksen mukaan näitä koiria. Nykyisin karkeasti arvioituna Briteistä tulee
työlinjaiset ja Australiasta ja Uudesta-Seelannista näyttelylinjaiset bordercolliet.


Bordercollie on nykyään sekä harrastus- että työkoira. Sen kanssa voi harrastaa mitä vaan, kuten näyttelyitä, tokoa, agilityä, pk-lajeja ja muita harrastuslajeja. Näissä harrastuslajeissa
tulevat esille sen rohkeus, nopeus, kestävyys ja yhteistyökyky ohjaajan kanssa. Mikä parasta, koira kestää toistoja, jolloin ohjaajakin saa harjoitella. Työkoirana sen kanssa voi paimentaa lampaiden lisäksi esimerkiksi nautoja ja siipikarjaa.

(teksti referoitu ja osittain lainattu SBCAK:n kotisivuilta, josta löydät enemmän tietoa tästä rodusta)

Poika, Juju ja Unna

Poika tuli meille lammastilalta eläkkeelle, kun tilan koiramäärää piti vähentää. Pojan kanssa koiraharrastukseni elpyi ja tutustuin agilityn ihmeelliseen maailmaan (ja minkä enemmän siihen tutustun, sen ihmeellisemmältä se tuntuu…). Olen harrastanut tokoa aikojen alussa eli noin
kymmenen vuotta sitten perheemme sekarotuisella Diivalla, joka on puoliksi bortsu. Poika on jäänyt eläkkeelle, mutta se pääsee välillä mukaan aksatreeneihin, kun se tykkää siitä niin paljon.

Aina iloinen Juju on reilu vuotias tyttönen (s.7.1.2016). Sen kanssa ei ole vielä osattu päättä, että mikä sen ykköslaji on, joten me ollaan kokeiltu monenlaista, kuten agilityä, tottista, hakua, peltojälkeä ja rally-tokoa. Aluksi luulin, että se on agility, mutta pakko myöntää, olen vain aivan liian hidas ohjaamaan supernopeaa koiraani. Se ei ole vain liikkeissään nopea, vaan myös reaktioissaan tulkitessaan liikkeitäni. Joten minulla on työtä edessä ihan julmetusti, jos meinataan joskus kisoihin asti päästä. Onneksi koirani on valmis tekemään töitä, niin paljon kuin minä tarvitsen (ja jaksan). Aika näyttää mitä tästä tulee. Jujun tärkein tehtävä on emäntänsä aktivoiminen ja siinä se on kyllä onnistunut.

Juju on mitä mainioin ja rakkain (yksi niistä) perheenjäsen. Jujun täytyy päästä mukaan aina ja kaikkeen. Se on keskivertoa bc:tä kovapäisempi, eikä pienistä mene hämilleen. Sille on viimeaikoina tullut hurjasti lisää miellyttämisen halua. Juju on se joka aina eniten kaipaa läheisyyttä ja punkee syliin sekä saamaan silittelyjä osakseen. Arki sen kanssa on erittäin helppoa. Se on sisäistänyt normaalit käytöstavat nopeasti eikä kyseenalaista niitä.

Unna, Pojan tytär muutti meille toukokuussa. Se sulautui hyvin laumaan ja on mitä reippain pikkukoira. Sen kanssa opettelemme arjen asioita ja siinä samalla kuljetan sitä Jujun treeneissä mukana, jotta tottuu mahdollisimman moneen jo pienenä.

Olen niin onnellinen tästä minun laumastani!

Terveisin Irja

Kuva: Carina Myllymäki, Carinan koirahieronta